Julkisuuden suppeat poikkeukset. EY:n perustamissopimuksen 255 artiklan 1049/2001 perustuva asiakirjajulkisuus on perussääntö, johon tehtäviä poikkeuksia olisi tulkittava suppeasti. Esimerkiksi kaikkia oikeudenkäyntiin liittyviä lausuntoja ei voida pitää automaattisesti salattavina. Tällöin toimielimen, joka päättää pitää asiakirjan salassa, on tarkasti osoitettava mihin päätös perustuu. Tapauksessa toimielimen oli esitettävä, millä tavoin oikeuden käyntiin liittyvän lausunnon julkaiseminen olisi vaarantanut sen toiminnan. Viranomaisen on vaikea täyttää kieltäytymisen perustelulle asetetun tarkkuuden vaatimus, mikäli viranomainen ainoastaan viittaa pyydetyn asiakirjan asiakirjaluokkaan.  (EUO 1542/2008)

Kanteluasian eri tahot. Komission olisi tullut ilmoittaa kantelijalle ne tahot, jotka olivat vaikuttaneet kanteluasian käsittelyyn. Tapauksessa komissio oli kieltäytynyt luovuttamasta tietoja kaikista kanteluun vaikuttaneiden lausuntojen antajista. Komission mukaan tietosuojadirektiivi oli estänyt näiden tietojen antamisen. Komissio kuitenkin suostui luovuttamaan lausunnot niiltä, jotka olivat tähän suostuneet. Komission olisi tullut kuitenkin luovuttaa kaikki lausunnot, jotka liittyivät asian käsittelyyn. (EUO 713/1998)

 

Tietokannan asiakirjaluonne. Komissio ei ollut esittänyt päteviä perusteluja asioiden luottamuksellisuutta koskeville väitteilleen koskien jäsenmaiden sille toimittamia maatalouspolitiikan kirjanpitoraportteja.  Myöskään komission kantaa tietokantojen sisältämien tietojen julkisuuteen ei voitu pitää tyydyttävänä. Komission mukaan asiakirjoja ei enää ollut olemassa ”asiakirjoina”, koska niiden sisältö oli ladattu tietokantaan. Asiakirjapyyntö koski unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen vuotuisia kirjanpitoraportteja. Asetuksessa 1049/2001 säädetään asiakirjojen - ei tietojen - saamisesta yleisön nähtäväksi. Komissio myös torjui oikeusasiamiehen tekemän sovintoratkaisuesityksen, jonka mukaan komission olisi pitänyt luovuttaa kysytyt tiedot kantelijalle hyvän hallintotavan nimissä. Oikeusasiamies ei kuitenkaan vienyt asiaa eteenpäin, vaan korosti kyseessä olevan monitahoisen oikeudellisen kysymyksen. (EUO 1693/2005)