Child pages
  • Mooc - Marika Dufva ja Niko Nappu
Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Sisällysluettelo

Termiluettelo

Tiivistelmä

Johdanto

1 Moocien historiaa

2 Mooc ja avoimuus

3 Kurssien pedagogiset lähtökohdat

4 Kurssien alustat ja toteutustavat

5 Yhteenveto ja pohdintaa

Lähteet

Termiluettelo

 

cmooc                                     Vuorovaikutusta painottava MOOC (c viittaa sanaan connectivism)

mooc                                       Massive open online course, massiivinen avoin verkkokurssi

xmooc                                     Suurten yliopistojen tai yritysten tarjoama mooc

sooc                                        Small Open Online Course

spoc                                        Small Private Online Course, pieni yksityinen verkkokurssi

Tiivistelmä

Tässä artikkelissa käsitellään massiivisia avoimia verkkokursseja (mooc). Moocit ovat herättäneet viime vuosina kiinnostusta ja niihin on osalllistunut satoja tuhansia opiskelijoita. Tässä artikkelissa käydään läpi moocien historiaa, avoimuutta, pedagogisia lähtökohtia, alustoja ja toteutustapoja. Lopuksi pohditaan moocien merkitystä ja tulevaisuutta.

Ylös

 

Johdanto

MOOC on lyhenne sanoista Massive Open Online Course (massiivinen avoin verkkokurssi). Tällä hetkellä wikipedia määrittelee MOOC:n seuraavasti (wiipedian sekundaariviitteet poistettu lainauksesta):

" A Massive Open Online Course (MOOC; /mk/) is an online course aimed at unlimited participation and open access via the web. In addition to traditional course materials such as videos, readings, and problem sets, MOOCs provide interactive user forums that help build a community for students, professors, and teaching assistants (TAs). MOOCs are a recent development in distance education.Although early MOOCs often emphasized open access features, such as connectivism and open licensing of content, structure, and learning goals, to promote the reuse and remixing of resources, some notable newer MOOCs use closed licenses for their course materials, while maintaining free access for students".

Mooc - kurssit ovat akronyymin mukaisesti osanottajamäärältään suuria verkkokursseja; kursseille voi osallistua jopa 200000 ihmistä. Kurssit ovat avoimia; ei pääsymaksua tai nimellinen pääsymaksu, eikä kursseille ole pääsykriteereitä. MOOC:it ovat tavoitteellisia kursseja, joiden kaikki opetus sekä materiaalit ovat verkossa. MOOC:it ovat kehittyneet nopeasti ja nykyään on tarjolla hyvin monenlaisia kursseja, eivätkä kaikki kurssit ole enää avoimia, eivätkä ilmaisia, eivätkä edes massiivisia. Erilaisten MOOC:ien rinnalle on kehittynyt mm. kaupallisia suppeita kursseja (spoc, small private online courses) (Hiidenmaa 2013). Varsinkin MOOC:ien lyhyen historian alkuvaiheen MOOC:lle on ollut ominaista se, että niille saattaa ilmoittautua valtava määrä opiskelijoita, mutta kurssin kokonaisuudessaan suorittaa vain pieni osa (n. 10%) (Daniel 2012a).

Suomessa mooceja tarjoaa vain Helsingin yliopisto, joka on tarjonnut avoimia verkkokursseja vuodesta 2012 (Hiidenmaa 2012). Helsingin Yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitoksella on tarjolla useita tietokoneohjelmointiin liittyviä MOOC - kursseja, joista ohjelmoinnin MOOC - nimisen kurssin suoritettuaan ja  haastattelussa käytyään voi saada opiskeluoikeuden Helsingin yliopistoon (http://mooc.cs.helsinki.fi/home). Tampereen yliopistossa voi saada tietyistä Courseran tarjoamista kursseista opintopisteitä (http://www10.uta.fi/opas/opetusohjelma/opetusohjelma.htm?lvv=2013&ops=102&ots=10&kieli=fi&display_long=true). MOOC:ien lyhyen historian aikana tyypillistä on kuitenkin ollut se, että kursseista ei ole voinut saada suoritusmerkintää, eikä MOOC - opintoja ole voinut lukea hyväksi tutkinnossa, paitsi jos on ollut jo kirjoilla MOOC:n tarjoavassa yliopistossa (Daniel 2012a, Hiidenmaa 2013).

Ylös

1 Moocien historiaa

MIT (Massachusetts Institute of Technology) alkoi 1990-luvun lopulla laittaa kurssiensa opintomateriaaleja verkkoon kaikkien saataville. Asia julkistettiin vuonna 2002 OpenCourseWare -projektin myötä. Tämä projekti piti sisällään tietotekniikan kurssin, joka oli kaikille avoin (Daniel 2012, Hiidenmaa 2013). Myöhemmin tänä vuonna UNESCO:in foorumilla lanseerattiin geneerinen termi Open Educational Resources (avoimet koulutusmateriaalit, kirj. suom.) kuvaamaan edellä kuvattua MIT:in toimintaa (Daniels 2012b). Nykyisten kaltaisten moocien katsotaan saaneen alkunsa vuonna 2008 kanadalaisten koulutustutkijoitten  George Siemensin  ja Stephen Downesin tekemästä kurssikokeilusta. Kyseessä oli kurssi Connectivism and Connective Knowledge. Verkkokurssille osallistui 25 25 opiskelijaa kampukselta ja 2300 yliopiston ulkopuolista ihmistä ilman kurssimaksua (Daniels 2012a, Grünewald ym. 2013). Vuonna 2011 Stanfordin yliopisto uudisti moocin konseptia tarjoamalla kursseillaan opiskelijoita kiinnostavia ja viihdyttäviksi koettuja lyhyisiin paloihin jaoteltuja videoluentoja, vuorovaikutteisia kyselyitä ja vuorovaikutuksen mahdollistavia työkaluja, joiden avulla opiskelijat voivat olla yhteydessä toisiin oppijoihin ja ohjaajiin (Grünewald ym., 2013). Kyseessä oli kurssi nimeltä Artificial Intelligence, jolle ilmoittautui 58000 ihmistä (Daniels 2012a). Yksi suurista MOOC:ien järjestäjäkonsortioista Coursera ilmoitti vuoden 2012 lopussa saaneensa siihen asti kursseillensa 1,4 miljoonaa osallistujaa. Sillä oli tarjonnassaan 200 kurssia ja 33 yhteistyöorganisaatiota (Daniel 2012a). Kappaleessa 4 käymme läpi tarkemmin MOOC:ien alustoja ta toteutustapoja.

Ylös

2 MOOC ja avoimuus

Moocit ovat useimmiten nimensä mukaisesti avoimia verkkokursseja. Niille voi osallistua kuka vain maksamatta osallistumismaksuja, näin ainakin ajateltiin yleisesti mooc:ien alkuvaiheessa. Jäljempänä olevissa kappaleissa pohditaan hieman sitä, onko avoin oikeasti avointa, ja mitkä ovat avoimuuden reunaehdot. Mooc:it ovat selkeästi painottuneet korkeakoulumaailmaan ja sen tarjoamaan opetukseen. Tutkijapiireissä alkoi 1990-luvun alkupuolella pohdinta siitä, että pitäisikö tutkimusjulkaisut sekä julkiset tietovarannot olla kaikkien saatavilla. Varsinkin julkisilla varoilla suoritettu tutkimus haluttaisiin saada avoimeksi ja maksutta saatavaksi. Yleensä tutkija joutuu maksamaan tutkimuksensa julkaisusta ja luovuttaa oikeutensa julkaisusarjan kustantajalle. Periaatteessa julkaistut tutkimukset ovat kaikkien niiden saatavilla, joilla on pääsy kustantajan tietokantaan. Käytännössä tavallisen kansalaisen on mahdollista päästä käsiksi julkaisuihin, mutta se voi olla käytännössä erittäin vaikeaa. Samalla avoimuudesta puhumisen aallonharjalla esitettiin ympäri maailmaa vaatimuksia myös opetuksen maksuttomuudesta. Digitalisoitumisen myötä tiedon, aineistojen ja opetuksen jakaminen on helpottunut. Tietoa ja opetusta voidaan luonnollisesti tuottaa ilman maksuja. Avoimesti ja mahdollisesti myös ilmaiseksi tarjottava tieto ja opetus on jonkun tehtävä. Nämä tekijät tarvitsevat ammattitaitoa sekä toimeentulon. Kuka sen maksaa? Miten koulutuksen ja tiedon tuottaminen rahoitetaan? Kenellä on oikeus rahastaa tiedosta? (Berlin Declaration on Open Access to Knowledge in the Sciences and Humanities 2003, Hiidenmaa 2013).

Pohjoismaissa on pitkät perinteet avoimuudessa ja maksuttomassa koulutuksessa. Pohjoismaissa eri yhteiskuntaluokista tulevilla ihmisillä on tasa-arvoisemmat mahdollisuudet päästä kaikille avoimen peruskoulutuksen jälkeen hankkimaan myös korkeampaa koulutusta kuin vaikka esimerkiksi yhdysvalloissa, missä lukukausimaksut hyviin yliopistoihin ovat korkeat. Hardenin (2013) mukaan Yhdysvalloissa huippuyliopistojen opiskelijoiden velkataakka on merkittävä maan tulevaisuuden kannalta. Myös paikalliset yksityiset huippuyliopistot ovat kasvavien taloudellisten paineiden alla. Opetuksen siirtäminen entistä enemmän verkko-opetukseksi tarjoaa Hardenin mukaan ratkaisuja kummalekin osapuolelle. Harden (2012) tarjoaa myös mielipiteen siitä, mikä amerikassa on suurin este matalan kustannuksen avoimelle opetukselle. Hänen mukaansa hyvin tienaavien korkekoulujen rehtorit eivät ole halukkaita muuttamaan nykyistä järjestelmää tarjoamalla vähemmän varakkaille opiskelijoille mahdollisuutta saada opintopisteitä avoimien kurssien kautta.

Ylös

3 Kurssien pedagogiset lähtökohdat

Moocien pedagogiikka perustuu oppijalähtöisyyteen. Oppija määrittelee itse, mitä, milloin ja missä opiskelee sekä kuinka tiiviisti hän sitoutuu oppijoitten yhteisöön. (Grünewald,  Mazandaran., Meinel., Teusner, Totschnig, Willems, 2013).  Moocit yhdistävät sosiaalisen yhteistyön, alansa asiantuntijat ja valikoiman vapaasti saavutettavia online-resursseja. Yhdelle kurssille osallistuu parhaimmillaan satoja tai tuhansia itseohjautuvia, aktiivisia, samasta asiasta kiinnostuneita opiskelijoita. (McAuley, Stewart, Siemens, Cornier 2010) Tiedon avoimuus mahdollistaa oppimisen. Avoimessa oppimisessa voidaan hyödyntää sekä formaalia että informaalia oppimista. Tieteellisessä oppimisessa tavoitellaan e-asiantuntijuutta. Aineiston ja työyhteisön lisäksi myös itse opiskelu, työ ja työn tulokset ovat verkossa. (Hiidenmaa 2012)

Grünewaldin ym. (2013) mukaan mooceja tarkasteltaessa vanhat oppimisteoriat (behaviorismi, kognitivismi ja konstruktivismi) tulee unohtaa, sillä ne eivät sovellu e-oppimisen vaatiman joustavan oppimisen tarkasteluun, ja on siirryttävä konnektivismiin.  Konnektivismin mukaan oppiminen on tiedon yhteyksien luomista. Tietoa saadaan ja luodaan ryhmissä, esimerkiksi keskusteluforumeissa. McLure Waskon ja Farajin (2000) mukaan toisten auttamisesta, neuvomisesta ja yhteisestä tiedonrakentelusta tulee tiedon jakamiseen ja luomiseen perustuvissa sähköisissä yhteisöissä luonnollinen ja luonteva osa yhteisöön kuulumista. Tiedontarpeen ja tiedon määrän yhä kasvaessa yhteistyön ja ryhmässä toimimisen arvo kasvaa. Yhteistyö on oppimisen tavoite, tietoa ja osaamista täydennetään yhteistyössä. (Hiidenmaa 2012)

MOOCeihin liitetään myös “Community of practice” -teoria, joka Jean Laven ajatuksiin pohjaten korostaa yksilön koko elämää, ei pelkkää yksittäistä opetusjärjestelyä, oppimisprosessin pohjana. Oppiminen on sosiaalista. Community of practice tarkastelee ihmisten, teknologian ja oppimisen yhteyttä. (Grünewald ym 2013).

Mooceja tarkastellaan myös flipped learningin (esim. Martin 2012) ja sulautuvan oppimisen (esim. Dziuban, Hartman ja Mehaffy, 2014) näkökulmista. Sulautuvassa oppimisessa yhdistyvät pedagogiset toimintatavat ja informaatiojakelujärjestelmät, ja verkko- ja kontaktiopetus (Graham 2006). Mooc-kurssien materiaaleja käytetään flipped learning -tyyppisesti opetuksessa.

Mooceissa kirjoitettu materiaali ei enää ole pääosassa vaan kursseilla hyödynnetään monenlaisia tiedonjako- ja esitystapoja, kuten videomateriaalia, kuvallisia esityksiä ja keskusteluita.


Ylös

4 Kurssien alustat ja toteutustavat

Tässä luvussa tarkastellaan moocien järjestämiseen ja liittyviä seikkoja. Kurssien toteutusta esittelevän alaluvun tiedot ovat osittain peräisin mooc-kursseihin liittyvästä opiskeluprojektista, jossa on tutustuttu mooc-kursseihin.

4.1 Kurssien järjestäjät

Mooceja tarjoavat yliopistot (yksin tai osana jotain muuta), koulutusyritykset, voittoa tavoittelemattomat säätiöt ja yritykset (kuten Khan Academy), google. Kursseja tarjoavat esimerkiksi Coursera, EdX, Khan Academy, Udacity, Udemy ja Suomessa Helsingin yliopisto. Kursseja löytyy lähes kaikilta yliopistoissa opiskeltavilta aloilta. Kurssit ovat joko samoja kuin yliopisto opiskelijoilleen tarjoaa, tai vartavasten mooceiksi suunniteltuja. Suurimmat moocien järjestäjät ovat amerikkalaiset Coursera, Udacity ja EdX. Kaksi ensimmäistä ovat kaupallisia toimijoita, EdX on voittoa tavoittelematon.

 

Coursera

Amerikkalainen yritys, joka tarjoaa monipuolisesti eri alojen kursseja eri kielillä. Tarjolla on n. 600 kurssia. Courseran kurssit ovat yhteistyöyliopistojen järjestämiä.

Udacity

Amerikkalainen, Stanfordin yliopistosta alkunsa saanut yritys. Kursseista suuri osa on matematiikkaan tai tietotekniikkaan liittyviä.

edX

 Amerikkalainen, Harvardin ja MIT:n perustama yritys., joka tarjoaa 35 yhteistyöyliopiston (esim. MITx, HarvardX, BerkeleyX, UTx) online-kursseja. Tarjolla on noin 140 kurssia.

 

4.2 Alustat
Kursseja järjestetään sekä järjestäjien omilla mooc-alustoilla että suurten koulutusyritysten tarjoamilla alustoilla. Iso-Britannian suuret yliopistot perustivat yhteisen mooc-alustan, FutureLearnin, Espanjassa rakennetaan omaa alustaa yritysten tuella. (Epelboin 2013).  Saksassa Hasso Plattner Institute (HPI) tarjoaa kursseja omalla alustalla. (Grünewald ym. 2013).

Perinteisiä LMS:iä (esim. Moodle) voidaan periaatteessa käyttää mooc:eissa, mutta käytännössä niissä ei ole riittävästi toiminnallisuutta, vuorovaikutustyökaluja ja kapasiteettia tuhansien opiskelijoiden kurssien järjestämiseen Alle 10 000 opiskelijan mooceille ominaisuuksien voi katsoa riittävän (Epelboin 2013, myös Meinel 2013, Epelboin 2013).


4.3 Kohderyhmä

Suuri osa kursseista on yliopistokursseja, joiden kurssien kohderyhmää ei yleensä ole tarkasti rajattu. Kursseille pyritään saamaan tuhansia opiskelijoita. Osa kursseista on suunnattu esimerkiksi tietyn alan ammattilaisille. Tällöin kurssille osallistuvalta odotetaan tiettyjä ennakkotietoja. Moocien yleistyttyä on konseptia muokattu monin tavoin. Kurssit eivät välttämättä ole suurille kohderyhmille suunnattuja vaan osa kursseista on tehty hyvinkin pienelle ryhmälle.  (Hiidenmaa 2013)

 

4.4 Kurssien toteutus

Mooc-kurssille osallistumista suunnitteleva opiskelija voi lukea alkavista kursseista ennakkoon esittelyt, joissa kerrotaan kurssin sisällöstä, vaatimuksista, kurssin työmäärästä, suoritustavoista ja kurssilla tarjotusta tuesta. Kurssien avoimuudesta huolimatta kursseja ei voi suorittaa milloin vain, vaan kursseilla on aloitus- ja loppumisajankohta sekä kurssijärjestäjän määrittämä aikataulu. Opiskelija rekisteröityy kurssille, saa käyttäjätunnuksen ja salasanan, joilla pääsee kurssisivuille. Kurssi on usein jaettu viikon mittaisiin jaksoihin, jotka suoritetaan katsomalla luentovideot, käymällä läpi materiaalit ja tekemällä viikkotehtävät. Suoritukseen voi sisältyä myös pakollinen osallistuminen keskustelualueen keskusteluihin. Keskustelualue voi olla myös vapaaehtoiseen vuorovaikutukseen perustuva. Kurssin lopuksi on usein loppukoe.

Kurssien tehtävät ovat yleensä joko monivalinta- tai avoin teksti -tyyppisiä. Vähiten kurssihenkilökuntaa vaativat monivalintatehtävät, jotka tarkistaa tietokone. Opiskelijan kannalta näiden tehtävien etuna on se, että niistä saa välittömän palautteen. Avoin teksti- tai essee-tehtäviä tarkastavat kurssin ohjaajat tai vertaisarvioijat. Tehtäville on kurssista riippuen annettu rajattu palautuskertamäärä tai tehtäviä saa tehdä uudestaan niin kauan kuin haluaa. Tehtävien suorittamiseen annetaan joillain kursseilla rajattu aika (esim. 60 min). Loppukokeita koskevat samat reunaehdot. Kurssin toteutukseen vaikuttaa myös se, mille alustalle se on tehty. (Hiidenmaa 2013)

Suurimmalla osalla kursseista on keskustelualue, jossa opiskelijat voivat keskustella keskenään ja kurssin ohjaajien kanssa. Kurssin ohjaajiin saa usein kontaktin myös sähköpostitse. Kursseilla voi olla käytössä myös erillinen chat. Vuorovaikutteisuus saattaa näkyä myös niin, että kurssin vetäjä vastaa keskustelualueella tai sähköpostissa saamiinsa kysymyksiin seuraavalla luentovideolla.

MOOCeille osallistuminen on usein ilmaista, niiden tekeminen ei. MOOCien hinnaksi arvioidaan kaikkine kuluineen (alusta, kurssin tekeminen, palkkakulut, markkinointi) järjestäjälle tulevan jopa 50 000 - 100 00050 000 - 100 000 . (Hiidenmaa 2013)

Esimerkiksi Duken yliopiston Courseran alustalle tekemä kurssi vaati opettajalta noin 400 tunnin työpanoksen. Opetusassistentti, tekninen avustaja ja muu avustava henkilökunta teki kurssia varten 200 työtuntia. Videokatkelmia tehtiin 97 kappaletta, joiden yhteiskesto oli noin 12 tuntia. Lisäksi kurssi vaati markkinoinnin, harjoitusten valmistelun ja arvioinnin, keskustelufoorumin monitoroinnin ja Courseran asiantuntijoihin yhteyttä pitävien ihmisten työpanosta. (Hiidenmaa 2013)

MOOCit koostuvat ohjaajista, oppijoista, aiheesta, materiaalista ja kontekstista (Ahrache, Badir, Tabaa,  Medouri 2013). Epelboin (2013) jakaa MOOC-ympäristön neljään tasoon:

  1. Tietokoneen ja ohjelmiston taso

    • Virtuaalinen alusta pilvessä on Epelboinin mukaan ainoa järkevä tapa mahdollistaa vaihtelevan, suuren käyttäjämäärän vaatimukset ja siedettävät kulut.

  2. Tekninen tuki

    • It-tuki varmistaa teknisen toimivuuden ja avaa uuden virtuaalisen instanssin uudelle kurssille.

  3. Opetuksen tuki samassa organisaatiossa

    • Pedagoginen tuki kouluttaa opettajat.  

  4. Koulutuksellinen tuki, joka auttaa opettajia

    • toimii yhteistyössä opettajien ja it-ihmisten kanssa varmistaen sen, että oppimisalusta täyttää opettajien ja opiskelijoiden vaatimukset.

Esimerkkinä mooc-alustan vaatimusten määrittelystä esittelemme Meinelin, Totschnigin ja Willemsin (2013) artikkelissaan kuvailemaa saksalaisen Hasso Plattner Institutessa (HPI) MOOC-alustan kehitystyötä. HPI asetti mooc-alustalle vaatimuksia liittyen opittaviin sisältöihin, oppimisprosessiin ja oppimisyhteisöön. Hyvän moocin sisältöjen tulisi olla sellaisia, että ne tarjoavat mielekkäät oppimispolun sekä aloitteleville että noviisiopiskelijoille. Alustan tulisi sallia pienempiin kokonaisuuksiin pilkottujen videoiden upottaminen sekä tekstin lisääminen. Teksti tulisi voida esittää hypertekstimuodossa, jolloin opiskelija voi halutessaan etsiä lisätietoja oppimisympäristön ulkopuolelta. Oppimisympäristön tulisi tukea oppimisprosessia ja näin oppimista. Oppijan tulee voida testata oppimaansa ja seurata etenemistään graafisten esitysten avulla. Arviointityökalujen tulisi olla helppokäyttöisiä ja motivoivia. Oppijoilla tulee olla mahdollisuus käyttää oppimisympäristöä heille sopivilla tavoilla ja laitteilla. Oppimisyhteisön sosiaalinen luonne on huomioitava. Muita HPI-alustalle asetettuja vaatimuksia olivat: pelillisen oppimisen, vertaisopetuksen ja arvioinnin sekä yhteyden mahdollistaminen erilaisiin opetuksessa käytettäviin tiloihin.

4.5 Rahoitus

Moocit ovat yleensä opiskelijoille ilmaisia (lukuun ottamatta mahdollisia arvosanoista tai todistuksista tulevia maksuja). Niiden järjestäminen ei kuitenkaan ole ilmaista, kuten todettu. Mistä siis rahoitus toimintaan tulee? Suuri osa kursseista rahoitetaan riskipääomalla (Major Players in the MOOC Universe, 2014). Varakkaat säätiöt ja suuryritykset rahoittavat kursseja tarjoavia yrityksiä ja yliopistoja. Säätiöistä esimerkkinä voidaan mainita William and Flora Hewlett Foundation sekä Bill and Melinda Gates Foundation. (Hiidenmaa 2013). Courseran kumppanuussopimuksen kappaleessa Possible Company Monetization Strategies listataan mahdollisia liiketoimintamalleja (Daniel 2012a, Young 2012):

  • Kurssitodistusten myyminen (opiskelijat maksavat eriasteisista kurssitodistuksista)
  • Turvattu arviointi (opiskelijat maksavat, jotta heidän kokeensa arvioidaan)
  • työvoiman rekrytointi (yritykset maksavat pääsystä opiskelijoiden suorituskykyä mittaaviin tietoihin)
  • ehdokkaiden seulonta (työnantajat / yliopistot maksavat pääsystä seulomaan opiskelijoiden tietoja)
  • henkilökohtainen tutorointi (opiskelijat maksavat palvelusta)
  • MOOC-alustan myynti yrityksille niiden omien kurssiensa järjestämiseksi
  • sponsorointi (kolmannet osapuolet sponsoreina)
  • kurssimaksut

Ylös

5 Yhteenveto ja pohdintaa

MOOC:ien lyhyen historian aikana kurssien toteutustapojen painotus on siirtynyt konnektivistisesta lähestymistavasta behavioristiseen suuntaan. Ensimmäisten MOOC:ien suuret yliopistojen ulkopuoliset osallistujamäärät voivat selittyä uutuuden viehätyksellä. Uutta ja mielenkiintoista asiaa lähdettiin kokeilemaan tutkimusmielessä. Suurin osa kurssien vähistä loppuun saattajista on kuitenkin havaittu olevan jo tutkinnon suorittaneita tai järjestävän yliopiston omia opiskelijoita. MOOC:en on mainostettu tasa-arvoistavan opiskelumahdollisuuksia. Mikäli tulevaisuudessa jonkin tutkinnon voisi suorittaa pelkkien MOOC:ien avulla tulevat haasteet olemaan suuria. Miten taataan kurssien pedagoginen laatu, miten yhteisöllisen oppimisen vertaisarviointi onnistuu käytännössä, miten arvioinnin, ohjauksen ja palautteenannon pedagoginen laatu varmistetaan?

Maailma muuttuu ja opiskelu muuttuu. Opettamisen ja opettajan roolin muuttumiselle tiedon jakajasta oppimisen fasilitaattoriksi on paineita kaikilla koulutusasteilla. Yliopistot kehittävät verkko-opetustaan osana tutkinto-opetuksen kehittämistään. Verkkokurssien avaaminen julkisesti kaikille halukkaille voidaan nähdä tämän kehityksen sivutuotteena. Koska MOOC - kursseja ei useinkaan lueta hyväksi tutkintoihin, on niiden anti yliopistoille ollut tähän mennessä markkinoinnillinen. Yliopistot tekevät itseään tunnetuiksi ja rekrytoivat opiskelijoita MOOC:ien avulla. Imagonkohotusnäkökulmasta katsottuna on helppo uskoa, että monet yliopistot ovat lähteneet MOOC-innostukseen mukaan siitä syystä, että eivät "jäisi kelkasta".

Onko avoin ilmaista sekä onko avoin todella avointa? Nämä ovat kysymyksiä, joiden vastaukset tulevat olemaan tulevaisuudessa erilaisia kuin nyt. Tällä hetkellä puhuttaessa perinteisistä MOOC:sta kursseille osallistuminen on käytännössä maksutonta. Kurssien toteuttajien peruslähtökohtana on jossain vaiheessa, jollain tavalla saada tuottoa kurssien järjestämisestä. Alusta asti on avoimesti esitetty lukuisia mahdollisia liiketoimintamalleja, joilla voittoa voitaisiin tehdä. Usean toimijan, kuten Udacity ja Coursera takana on sijoittajia, jotka varmasti odottavat jossain vaiheessa saavansa sijoituksilleen vastinetta. Tulevaisuutta ei myöskään voida ennustaa, mutta se, mikä nyt on maksutonta voi tulevaisuudessa olla maksullista. Avoin mahdollisuus osallistua ei sekään ole itsestäänselvyys. MOOC:it ovat avoimia niille, joilla on mahdollisuus opiskella verkon välityksellä. MOOC:it lisäävät varmasti opiskleumahdollisuuksia ja antavat mahdollisuuden opiskella suurelle joukolle ihmisiä, joilla ei muuten tätä mahdollisuutta olisi.

Mihin suuntaan jo julkilausutut liiketoimintamallit MOOC:ien ympärillä sitten kehittyvät? Yongin (2012) mukaan kurssitodistusten myyminen sekä työntekijöiden rekrytointi ovat kaikkein aktiivisimmin harkinnassa. Youngin mukaan on helppo kuitenkin kuvitella korkeampien osallistumismaksujen vähentävän dramaattisesti kiinnostusta näihin avoimiin ja maksuttomiin kursseihin. Yliopistojen kannalta on paradoksaalista, että mahdollisen tulonlähteen (kurssimaksut, todistukset) esteenä on niidne kielteinen suhtautuminen myöntää opintopisteitä tms. MOOC-kursseista (Daniel 2012a). Tässä kohtaa voidaan kuitenkin todeta, että tilanne on kuitenkin muuttumassa joka mantereella. Amerikassa tilanne on vielä ilmeisesti konservatiivinen, mutta esimerkiksi Coloradon valtionyliopisto huomioi Udacityn Introduction to Computer Science: Building a Search Engine - kurssin suorittamisen kolmella opintopisteellä (credit) (Lewin 2012). Hänen mukaansa useat eurooppalaiset yliopistot kuitenkin jo huomioivat verkkokurssien suorittamisen. Suomalaisena esimerkkinä Tampereen yliopisto, joka antaa opintopisteitä Courseran kurssien suorittamisesta (http://www10.uta.fi/opas/opetusohjelma/opetusohjelma.htm?lvv=2013&ops=102&ots=10&kieli=fi&display_long=true). Danielin (2012) mukaan suurimmat voitot MOOC-kurssien järjestämisestä tulevat saamaan järjestävät konsortiot ja yliopistot, jotka itse asiassa valmistelevat kurssit saavat vain noin 20 % mahdollisista voitoista. Yksi mahdollisuus hanen mukaansa on opiskelumateriaalin (esimerkiksi kirjojen) myyminen kurssien osanottajille.On olemassa viitteitä siitä, että avoimuus ja oppikirjojen laittaminen vapaasti luettavaksi verkkoon on itse asiassa lisännyt niiden konkreettista ostamista ja niihin viittaamista (Athabasca University Press 2012).

Ylös

Lähteet

 

Ahrache, S.I.E., Badir, H., Tabaa, Y.,  Medouri, A., 2013. Massive Open Online Courses : A New Dawn for Higher Education? International Journal on Computer Science and Engineering (IJCSE). http://www.enggjournals.com/ijcse/doc/IJCSE13-05-05-137.pdf

athabasca University Press 2012. Publish with us. http://www.aupress.ca/index.php/publish haettu 30.03.2014.

Coursera. https://www.coursera.org/

edX. https://www.edx.org/

Epelboin, Y. 2013. MOOC in Europe.  http://www.eunis.org/wp-content/uploads/2013/11/MOOC_in_Europe1.pdf

Daniel, J. S. 2012a. Making sense of MOOCs: Musing in a maze of myth, paradox and possibility. Journal of Interactive Media in Education. KATSO TARKEMMIN SIVUT YMS.

Daniel, j. S. 2012b. Setting the context for the world OER congress, UNESCO, Paris 20 June 2012. http://www.col.org/resources/speeches/2012presentations/Pages/2012-06-19.aspx haettu 29.03.2014.

Graham, C. R. 2006. Blended learning systems: definition, current trends, and future directions. Teoksessa T. Bonk, C. J. & Graham, C. R. (toim.). (2006) The handbook of blended learning: global perspectives, local design. (s.3-21). San Francisco: Pfeiffer.

Grünewald, F., Mazandarani E., Meinel, C., Teusner, R., Totschnig, M., Willems, C. 2013. ”openHPI - a Case-Study on the Emergence of two Learning Communities.”  http://www.hpi.uni-potsdam.de/fileadmin/hpi/FG_ITS/papers/Web-University/2013_Gruenewald_EDUCON.pdf

Harden, N. 2013. End of university as we know it. http://www.the-american-interest.com/articles/2012/12/11/the-end-of-the-university-as-we-know-it/ haettu 30.03.2014.

Helsingin Yliopiston MOOC-sivut. http://mooc.cs.helsinki.fi/ haettu 30.03.2014.

Hiidenmaa, Pirjo. Jos vastaus on mooc, mikä on kysymys? Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia. Helsingin yliopisto 2013.

Lewin, T. 2012. Colorado state to offer credits for online class, New York Times. www.nytimes.com/2012/09/07/education/colorado-state-to-offer-credits-for-online-class.html haettu 30.03.2014.

Major Players in the MOOC Universe, 2014. The Chronicle of Higher Education. https://chronicle.com/article/Major-Players-in-the-MOOC/138817/?cid=wc

McAuley, A, Stewart, B. Siemens, G., Cornier, D. 2010, The MOOC model for digital practice.https://oerknowledgecloud.org/sites/oerknowledgecloud.org/files/MOOC_Final_0.pdf

Meinel, C., Totschnig, M., Willems, C.. openHPI: Evolution of a MOOC platform from LMS to SOA. 2013.  http://www.hpi.uni-potsdam.de/fileadmin/hpi/FG_ITS/papers/Web-University/2013_Meinel_CSEDU.pdf

Tampereen yliopisto, informaatiotiteteiden yksikkö, matematiikan ja tilastotieteen kandidaattiohjelman opinto-ohjelma 2013 - 2014.  http://www10.uta.fi/opas/opetusohjelma/opetusohjelma.htm?lvv=2013&ops=102&ots=10&kieli=fi&display_long=true  haettu 01.04.2014.

Udacity. https://www.udacity.com/

Young, J. R. (2012). Inside the Coursera contract: How an upstart company might profit from free courses. The Chronicle of Higher Education, 19(07), 2012.

Ylös

  • No labels